|
| Obrasakirjoja |
| käyttötekstiilit | koristetekstiilit | häät |
| syntymä | kuolema | muu käyttö |
|
Perinteisessä karjalaisessa pirtissä eli pertissä heti ovenpielessä kuului olla kasvojen ja käsien pesuvälineet. Vitjoista riippui nokallinen käsastia, jota kallistamalla sai käsilleen pesuvettä. Alapuolella oli puinen saavi, luahkanju, johon likavesi valui, ja seinällä puunaulassa käspaikka käsien kuivausta varten. Ristinmerkkiä ei saanut tehdä likaisin käsin, niinpä käsiä pestiin ahkerasti: ennen ja jälkeen ruokailun, aamuin ja illoin, töistä palattua. Myös vieraat pesivät tupaan tullessaan ensin kätensä ja tekivät ristinmerkin ikoninurkkaan päin, ennen kuin tervehtivät isäntäväkeä. Vieraita ja juhlia varten käspaikka oli kauniisti koristeltu, kun taas arkioloissa ja uuninpatsaan koukussa emännän askareita varten kelpasi koristelematonkin. Käspaikoista ja käsastian vedestä huolehtiminen kuului miniälle. Kun tupaan tuotiin uutta vettä, miniä laittoi siitä ensimmäiseksi käsastiaan ja siunasi sen ristinmerkillä. Ortodoksisen perinteen mukaan kaikki ihmiselle tärkeät asiat siunattiin. Uudet vaatteet saivat siunauksen, kun ne ensimmäisen kerran puettiin kirkkomatkalle, ja jos uusia käspaikkoja oli valmistunut runsaammin, voitiin ne viedä kirkkoon tai pyytää pappia siunaamaan ne kodissa muiden tilaisuuksien yhteydessä. Juhla-aterioilla ja vieraille ruokaa tarjottaessa pitkää käspaikkaa käytettiin lautasliinana. Se levitettiin useamman vierekkäin istuvan syliin, jolloin vieraat voivat pyyhkiä ruuista rasvaantuneet kätensä siihen. Samalla ruokaillessa tippuvat muruset eivät päässeet lattialle, mikä olisi ollut "Jumalan viljan" häpäisemistä. Illanistujaisissa polville levitetyllä käspaikalla voitiin pyyhkiä hikeä otsalta, sillä niihin kuului runsas teen juonti. |
||