Vuosien varrella Marialle on kertynyt lähes sata käspaikkaa. Suurin osa niistä on hänen itsensä valmistamia, mutta muutama mummonkin tekemä on säilynyt. Kaikki mallit, Mariankin ompelemat ja kutomat ovat vanhoja ja vanhojen perinteisten tapojen mukaan valmistettuja.
Omissa etupistokirjontaisissa käspaikoissaan Maria käyttää käsinkudottua pellavakangasta, sillä tarkoitukseen sopivaa tehdasvalmisteista ei tahdo saada. Kankaan tiheys on 12 l/cm. Kirjontalangan ja piston pituuden on oltava oikeassa suhteessa kankaaseen. Tämän tiheyksiseen kankaaseen sopii nimeilylanka n:o 20 tai 25 kolmen langan yli ommeltuna.
Vanhat perinteen mukaiset mallit ovat sellaisia, että niissä pääsee siirtymään eteenpäin lankaa katkaisematta. Siirtyminen tapahtuu usein portaittain. Langanpäiden päättelyä vähentää myös kahdella neulalla ompelu. Tällöin otetaan kolme syltä pitkä lanka ja kumpaankin päähän neula. Kun toinen pää langasta loppuu, jatketaan toisella neulalla.
Lankaa jatkettaessa on tähdennetty, että solmuja ei saa tehdä. Silloin uusi langanpää liitettiin edellisen langan nöyhtääntyneeseen päähän silmukalla, joka sitten kiristettiin. Maria tekee langanpäähän solmun, minkä jälkeen päät pujotellaan pohjakankaaseen. Ne jäävät piiloon kirjontapistojen alle ja molemmista puolista tulee samanlaiset kuten kuuluukin. Sellaiset virheet, jotka tekevät puolista erilaiset, on purettava.
Myös päiden päärmeet tehdään niin, että käspaikka on molemmin puolin käytettävä. Maria ompelee päärmeen reikärivillä, josta on yksi lanka purettu pois. Useimmiten hän liittää päähän vielä virkatun pitsin, joskus neulotun.