Käspaikka on ortodoksien käyttämä pitkä ja kapea, päistään kuvioitu pyyheliina. Nimitys muodostuu sanoista käsi ja paikka - karjalankielessä paikka tarkoittaa liinaa ja huivia.
Paitsi arkinen käsipyyhe, käspaikka on ollut rituaaliesine, johon on liittynyt paljon kansanomaisia tapoja ja uskomuksia. Se on kuulunut jokaisen tytön kapiohin, ja ollut näin todistus tekijänsä taitavuudesta ja ahkeruudesta.
Käspaikkoja jaettiin paljon lahjoina perinteisin tavoin vietetyissä juhlamenoissa. Näin säilyivät vanhat kuvioaiheet ja niihin liittyvät uskomukset aina 1900-luvun alkuun asti.
Näille sivuille koottu esitys käspaikoista on yhteenveto kirjallisuusosiossa luetelluista julkaisuista ja Maria Näreahon haastatteluista.